Resilienssillä tarkoitetaan kykyä selviytyä, sopeutua ja palautua elämän ennakoimattomissa ja kuormittavissa tilanteissa. Se liittyy muun muassa stressinsietokykyyn, ongelmanratkaisutaitoihin, optimismiin sekä omien voimavarojen tunnistamiseen ja vahvistamiseen.
Resilienssi ei ole pysyvä ominaisuus, vaan se vaihtelee elämänvaiheiden ja elämänalueiden mukaan. Saatamme olla hyvin resilienttejä yhdessä elämän osa-alueessa ja samaan aikaan haavoittuvampia toisessa.
Mistä resilienssi rakentuu?
Resilienssiin vaikuttavat monet tekijät. Osa meistä on synnynnäisesti herkempiä ympäristön vaikutuksille, osa kestävämpiä. Lisäksi kasvatus, ihmissuhteet ja elämänkokemukset muovaavat kykyämme selviytyä. Meillä ei ole kaikilla samanlaiset lähtökohdat elämään, mikä on tärkeää muistaa erityisesti silloin, kun resilienssiä käsitellään liian yksinkertaistavasti.
Tutkimusten mukaan resilienssiä tukevat erityisesti:
- turvalliset kiintymyssuhteet ja merkitykselliset ihmissuhteet
- itsesäätely- ja tunnetaitojen kehittyminen
- myönteinen minäkuva
- kokemus siitä, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä
Hyvä uutinen on, että resilienssiä voi oppia ja vahvistaa läpi elämän.
Itsetuntemus, tunnesäätely ja stressinhallinta
Resilienssin ytimessä on itsetuntemus. Tunteet ovat aina kokijalleen totta, mutta niiden taustalla olevat ajatukset ja uskomukset eivät välttämättä ole hyödyllisiä tai todenmukaisia.
Ajattelumme vaikuttaa siihen, millaisia tunteita koemme ja miten toimimme. Tunteet eivät ole oikeita tai vääriä, mutta ne voivat perustua epäterveisiin uskomuksiin, jotka pitkällä aikavälillä kuormittavat meitä. Esimerkiksi rationaalis-emotionaalisessa käyttäytymisterapiassa (REBT) tarkastellaan uskomusten, tunteiden ja käyttäytymisen yhteyttä ja pyritään kohti joustavampia ja elämää tukevia ajattelutapoja.
Keskeisiä resilienssiä vahvistavia tekijöitä ovat myös:
- minäpystyvyys: usko siihen, että selviän
- itseluottamus, joka kasvaa kokemuksen kautta
Resilienssi kehittyy usein sopivan haastavissa tilanteissa, kun uskallamme astua hieman mukavuusalueen ulkopuolelle. Liian helppo elämä ei valmista meitä vastoinkäymisiin, mutta toisaalta liiallinen kuormitus voi murtaa. Tasapaino on olennaista.
Stressinhallintataidot tukevat resilienssiä merkittävästi. Aivot ovat muovautuvat, ja kyky kohdata stressiä voi kehittyä harjoittelun myötä. Myös kehon hyvinvoinnilla, hengityksellä ja palautumisella on suuri merkitys. Hengitysharjoitukset, mindfulness sekä aktiivisemmat, voimaannuttavat rentoutus- ja mielikuvamenetelmät voivat auttaa säätelemään huolta ja ahdistusta.
Ihmissuhteet ja tuen merkitys
Kukaan ei ole resilientti yksin. Resilienssi ei tarkoita yksin pärjäämistä, vaan kykyä hakea ja vastaanottaa tukea. Tutkimusten mukaan yhteisöllisyys ja avun pyytäminen ovat keskeisimpiä resilienssiä vahvistavia tekijöitä.
Toisten ihmisten tuki voi olla:
- läheisten ihmissuhteiden tarjoamaa
- vertaistukea
- mentorointia tai ammatillista, terapeuttista tukea
Yhteenkuuluvuuden kokemus lisää turvaa ja kantokykyä vaikeina aikoina.
Merkityksellisyys ja toivo
Resilienssi on vahvasti yhteydessä merkityksellisyyden kokemukseen ja arvoihin. On helpompi kestää vaikeuksia, kun toimii itselle tärkeiden asioiden puolesta.
Merkityksellisyyttä voi syntyä myös auttamisen kautta. Toisten tukeminen vahvistaa usein omaa selviytymisen tunnetta. Kyky löytää merkitystä vaikeista kokemuksista toimii suojaavana tekijänä elämän kriiseissä.
Viktor Frankl korosti omiin kokemuksiinsa pohjaten, että selviytymisen kannalta ratkaisevaa on kyky löytää tarkoitus myös äärimmäisissä olosuhteissa. Logoterapian keskeinen ajatus on vapaus valita oma suhtautumisensa tilanteeseen. Sama ajatus näkyy myös kognitiivisissa terapiasuuntauksissa ja jo antiikin filosofi Epiktetoksen opetuksissa:
“Eivät asiat tee meitä onnettomiksi, vaan se, mitä niistä ajattelemme.”
Toisten selviytymistarinat voivat vahvistaa toivoa ja luottamusta siihen, että vaikeuksista on mahdollista selvitä.
Joustava ajattelu arjessa
Resilienssiä vahvistaa kyky luopua liiallisista vaatimuksista ja jossittelusta. Toiveet ovat inhimillisiä, mutta kun niistä tulee ehdottomia vaatimuksia itseä, muita tai elämää kohtaan, ne lisäävät kärsimystä.
On tärkeää erottaa:
- asiat, joihin voi vaikuttaa
- asiat, joita ei voi hallita
Epävarmuuden hyväksyminen ja ratkaisukeskeinen ajattelu auttavat eteenpäin. Kun yksi ovi sulkeutuu, voi avautua toinen — ja jos ei, voidaan etsiä vaihtoehtoisia reittejä.
Perspektiivi, reflektio ja kiitollisuus
Resilienssiä tukee kyky tarkastella omaa tilannetta laajemmasta näkökulmasta. Miltä tämä tuntuu myöhemmin? Mistä olen aiemmin selvinnyt? Mitä olen oppinut?
Kiitollisuus auttaa suuntaamaan huomiota siihen, mikä on hyvin juuri nyt, sen sijaan että mieli jää kiinni puutteisiin tai epävarmuuteen. Pienetkin asiat voivat toimia ankkureina vaikeina hetkinä.